Emil Nervander, Axel Wikström ja Armas Lindgren Kemin vanhassa kirkossa sen ollessa heinälatona. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen VI taidehistoriallinen retkikunta, 1896, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen arkisto, Museovirasto.

Aika, paikka ja muut perusasiat

Menneisyyden jälkiä pelataan Niemelän torpan pihapiirissä ja sen välittömässä läheisyydessä lauantaina 19. syyskuuta 2020. Lisäksi käytössämme on huoltorakennus offgame-tilana.

Pelipaikalle saa saapua aamulla kello 10. Kaikkien on syytä olla paikalla proppautuneena, kun alkubriiffi alkaa kello 12. Peli päättyy kello 17 mennessä, ja siirrymme huoltorakennukseen jatkamaan viimeistään kello 18 mennessä.

Peliin otetaan noin 20 pelaajaa ja pelimaksu on 20 euroa. Harmaasudet ry:n tai Suomen Muinaismuistoyhdistys ry:n jäsenmaksun vuodelle 2020 maksaneet saavat pelistä 2 euron alennuksen. Pelissä on ohjeellinen 18 vuoden ikäraja, mutta alaikäiset pelaajat saavat osallistua aikuisen huoltajan seurassa. Emme valitse pelaajia ilmoittautumisjärjestyksessä, vaan hahmoihin sopivuuden perusteella.

Elävöitysiltapäivä

Osana sopimustamme Seurasaaren ulkomuseon kanssa pelipaikan käytöstä peliin kuuluu kiinteästi toinenkin päivä, eli elävöitysiltapäivä kesällä 2021. Ilmoitamme tapaamisen ajankohdasta heti, kun tiedämme, käytännössä vasta huomattavasti pelin jälkeen. Ymmärrettävistä aikataulusyistä tapahtumaan osallistuminen on tietenkin vapaaehtoista, mutta toivomme, että mahdollisimman moni peliin osallistunut pääsee paikalle Seurasaareen pelin aikakauteen sopivissa vaatteissa – niiden ei tarvitse olla hahmon vaatteet.

Ilmoittautuminen

Peliin ilmoittautuminen on nyt avattu ja se on auki 21.6. asti. Peliin ilmoittaudutaan tältä sivulta löytyvällä lomakkeella. Teemme hahmojaon kesäkuun loppuun mennessä ja ilmoitamme saman tien peliin pääsystä kaikille ilmoittautuneille.

Pukeutuminen

Peli tapahtuu pääosin ulkotiloissa ja syyskuun loppupuolella voi olla viileää ja sateista. Suosittelemme siis kerrospukeutumista sekä lämpimiä ja säänmukaisia vaatteita kaikille hahmoille.

Naishahmot

Kansanomainen naisen puku

Kansannaisten puku koostui Suomessa pitkään hameesta, esiliinasta, liivistä ja röijystä tai jakusta, joiden alle puettiin pellavainen aluspaita ja alushame. Vuosisadan loppupuolella myös alushousut yleistyivät. Päähän solmittiin huivi, ja ulkosalla lisälämmikkeenä käytettiin esimerkiksi villaista hartiahuivia tai talvisin turkkia.

1800-luvulla loppupuolella yleistyivät myös yksiosaiset leningit etenkin pyhäpukuina, ja kotitekoiset kankaat alkoivat enenevässä määrin korvautua teollisesti valmistetuilla materiaaleilla. Perinteisesti uutuudet yleistyivät ensimmäisenä Varsinais-Suomessa ja maan länsirannikolla, mutta teollistumisen myötä alueelliset erot eri puolilla maata tasoittuivat.

Lisätietoja: http://www3.jkl.fi/ksmuseo/paivaeilisessa/paja/pajat/entivaat/tee.html

Talonpoikaisväkeä Lammin kirkonkylässä, SMY:n V retki, 1892. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.

Säätyläisnaisten pukeutuminen

Säätyläisnaisen koostui 1890-luvun muodinmukaisesta leningistä tai hameesta ja paidasta, joiden materiaaleina käytettiin, villaa, silkkiä, puuvillaa ja pellavaa. Ulkovaatteiksi puettiin takki tai jakku, hattu, varsikengät, käsineet ja tarvittaessa hartiahuivi tai päivänvarjo. Alusvaatteina käytettiin yleensä puuvillaista aluspaitaa- ja housuja (tai yhdistelmäalusasua), korsettia ja yhtä tai useampaa alushametta.

Säätyläisnaisen talviasun kerroksista saa hyvän käsityksen esimerkiksi tästä videosta: https://www.youtube.com/watch?v=4tVHor3ZIig

Timgren-sukua Kuopiossa 1890-1891. Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Mieshahmot

Miesten puku koostui kauluspaidasta, suorista housuista, liivistä ja takista. Maaseudulla käytettiin kesäisin työasuna myös vaaleita pellavaisia housuja. Säätyläismiesten jalkineina esiintyy kapeita nahkanilkkureita ja pikkukenkiä, kun taas rahvaan jalkaan sopivat paremmin saappaat tai lapikkaat. Päähineiksi käyvät hatut, lippalakit ja ylioppilaille ylioppilaslakit. Lisälämmikkeenä käytettiin kansan parissa takin alle puettavia villapaitoja ja säätyläispiireissä villakankaisia päällystakkeja.

Pelin säätyläismiehistä valtaosa kuluu taidehistorialliseen retkikuntaan, joka on usean viikon hevoskyydillä, jalan ja junalla taitettavalla maakuntamatkalla, eivätkä siis ole pukeutuneet parhaimpiinsa. Retkikunnan jäsenet voivatkin hyvin lainailla kansanomaisen puvun elementtejä käytännöllisyyden ja kansallisromantiikan nimissä. Erot eri yhteiskuntaluokkien miesten pukeutumisessa näkyvät asun leikkausta selvemmin materiaaleissa ja vaatteiden kunnossa sekä asusteissa.

Emil Nervander, Axel Wikström ja Armas Lindgren Kempeleen kirkossa. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen VI taidehistoriallinen retkikunta, 1896. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen arkisto, Museovirasto.

Säännöt ja turvallisuus

Pelissä noudatetaan Suomen lakia, tervettä järkeä ja suuremman draaman sääntöä sekä Turvallisempaa larppaamista https://turvallisempaa.wordpress.com/ -materiaalipaketin peruslinjauksia. Pyrimme myös mahdollisuuksien mukaan soveltamaan samalta sivulta löytyvää Huomioi helposti -materiaalipakettia.

Nämä voi tiivistää kolmeen perussääntöön:
1) Ole mukava. Ota toiset ihmiset, heidän yksilölliset tarpeensa ja erilaiset elämäntilanteensa huomioon.
2) Ennakoi tilanteita. Selvitä itsellesi etukäteen toisten ihmisten rajat ja kunnioita niitä.
3) Kysy, ennen kuin oletat, ja kommunikoi selvästi. Varmista, että ymmärrät toisia ja että tulet itse ymmärretyksi.

Pelissä on myös käytössä ns. liikennevalomekaniikka sekä turvasana. Näitä harjoitellaan lyhyesti hetki ennen peliä, mutta ne on hyvä tuntea jo etukäteen. Liikennevaloilla tarkoitetaan pelin ulkopuolisia sanoja, joilla voidaan opastaa kanssapelaajia toimimaan potentiaalisesti hankalissa tilanteissa tavalla, joka tuntuu molemmista osapuolista hyvältä. Sanomalla “vihreä”, kannustat kanssapelaajasi jatkamaan ja lisäämään tilanteen intensiteettiä. “Keltainen” taas tarkoittaa, että tämä intensiteetin taso on hyvä, mutta sitä ei sovi lisätä. Sanomalla “punainen” viestit, että nyt on menty liian pitkälle, ja tilanne on keskeytettävä ja purettava saman tien, tarvittaessa tukihenkilön (ks. alla) kanssa. Jos liikennevalot eivät tule mieleen tai sovellu tilanteeseen, voit myös sanoa “turvasana”, jonka jälkeen menetellään samalla tavalla kuin jos olisit sanonut “punainen”.

Peliä varten nimetään tukihenkilö tai kaksi lähempänä ajankohtana. Heihin voi olla yhteydessä peliä ennen, pelin aikana ja sen jälkeen, jos jokin asia tai hahmo, pelaaja tai pelinjohtaja mietityttää tai ahdistaa. Tukihenkilöt ovat sitoutuneet vaitioloon, eivätkä käsittele heille kertomiasi asioita muiden kanssa, ellet erikseen anna siihen lupaa.

Pelissä ei esiinny aseellisia konflikteja, eikä niitä siten ole tarpeen mallintaa. Jos hahmojen välinen mahdollinen konflikti eskaloituu fyysiseksi, esimerkiksi painiksi tai nyrkkitappeluksi, sopikaa sen lopputulos etukäteen ja näytelkää tapahtumat sen jälkeen. Jos epäilette joutuvanne tappelemaan jonkun kanssa pelin aikana, selvittäkää jo ennen peliä, millä tavoin hoidatte mahdollisen yhteenoton, jotta molempien rajat ja osaamistaso tulevat mahdollisimman hyvin huomioiduksi.

Peli pelataan museorakennuksessa ja sen pihapiirissä, joten suhtautukaa ympäristöönne erityisellä varovaisuudella ja noudattakaa ennen peliä saamianne ohjeita esimerkiksi luvallisista kulkureiteistä tai koskettamiskielloista myös hahmossa!

Huomioikaa, että kaikenlainen tulenteko (mukaanlukien tupakointi) on ulkomuseon alueella kielletty. Pelissä ei myöskään käytetä päihteitä, ja mahdollisia alkoholijuomia propataan alkoholittomilla vastineilla.